Sisällysluettelo
80-luvulla minulla oli pakkomielle Etch-A-Sketchiin. Rakastin kääntää nuppia ja kirjoittaa mitä tahansa halusin, ja sitten pyyhkiä sen nopeasti pois ennen kuin kukaan huomasi. Olin niin hyvä siinä, että pystyin piirtämään ja kirjoittamaan ja ihmiset todella pystyivät kertomaan, mitä olin piirtänyt tai kirjoittanut. Ainoa asia, jota vihasin, oli se, että minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten se oikeasti toimi. Mielessäni oli jonkinlaista magneettipölyä ja jotenkin se olihoukutteli näytölle, kun kääntelin nuppia, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, miten mikään siitä toimi. Totuus on, että se on paljon siistimpi. En olisi ikinä arvannut, mitä Etch-A-Sketchin sisällä oli, mutta nyt kun tiedän, se on vielä siistimpi kuin ennen. Katso!
En ole vieläkään varma, mitä Etch-A-Sketchin sisällä tarkalleen ottaen on, mutta nähtyäni, miten se toimii, se sopii minulle. Mitä se sitten onkin, se teki lapsuudestani upean, ja tiedän, että lapsillani on nyt hauskaa sen kanssa. Joskus ei kai ole niinkään väliä sillä, mitä se on, vaan sillä, miltä se saa sinut tuntemaan.